Raapaleita

Olisin voinut laittaa nämä pätkätöihin, mutta kun.
-
Olin vihainen luovuudelle ja päätin kirjoittavani edes jotain mitä voin julkaista. Ei ollut ideaa, paitsi ärtymys luovuutta kohtaa ja siitä ensimmäinen. Toinen on pelkkää toiveunta. Kiinnittäkää huomiota kliseiseen lässynlääkieleen, se on onneksi tahallista.
-
1
Tämä on luovuus. Se lymyää jossain rämeensä kätkössä ja haluan katkaista siltä pään, tai ne kaikki viisi, jotka se pitää juuri ja juuri kliseisen sanan säilän ulottumattomissa krematoriossaan. Eikä siellä tuhkata olentoja, vaan tarinoita, runoja ja ideoita. Sen ovella törmäsin jopa normaalia surkeampaan Liljaan, yhteen henkilöistäni, jonka ajattelin jättää kertomuksesta pois. Mutta Lilja, ilkeä rasittava akka ei ainakaan toistaiseksi muutu tuhkaksi, sillä yksi luovuuden kahdeksasta tummanvioletista ja varsin rupisesta koivesta potkaisi hänet kauemmas. Luovuudella on mustat, synkät silmät. Tuo mielikuvituksen äpärälapsi saa liikaa valtaa ja humaltuu siitä niin, että lopulta sammuu ja rupeaa herkästi murjottamaan, jos sen toimintatapoja arvostellaan. Lellipentu.

2
Luovuus tarjoaa parhaimpina päivänään loistavinta viiniä ikinä, suuren kartanonsa koreimmasta pöydästä, jonka ympärille kerääntyy illastamaan viehättäviä tuttavia tarinoiden poluilta. Silloin luovuus surkastuttaa kolme päätään ja muuttaa muotoaan varsin somaksi raidalliseksi kirahviksi, jonka selästä kasvaa laulava sininen orava. Kaikilla on hauskaa ja kun ruokaa ja juomaa on kylliksi nautittu, päästää luovuus vieraansa käyskentelemään pikanttiin puutarhaansa solisevien lähteiden ja syvänvihreiden kasvien äärelle. Luovuus antaa lempeän rauhallisella äänellä luvan hakea juotavaa luisevalta, hymyilevältä kahdeksankymmentäviisivuotiaalta keittiömestarilta ja tarjota sitä nauravalle nti Novalle ja neljäkymmentäkaksivarpaiselle jumalalle suihkulähteen juurella, ilotulitusten halkoessa tummaa taivasta. Ja sisältä kantautuu ripaskaa tanssivien oravien pirteän polveileva nauru. Sellaista on luovuuden riemujuhla.