77 Uljasta laulua -projekti

Mikä 77 Uljasta laulua?
77 Uljasta laulua on keksimäni taideprojekti, jossa valitsen seitsemän teemaa joihin valitsen kuhunkin 11 eri laulua. Kaikki valitsemani laulut ovat minulle itselleni jotenkin tärkeitä tai muuten hyviä mielestäni. Jokaisesta laulusta teen yhden kuvan. Tämä ei ole mikään 100 theme challenge, vaan oma henkilökohtainen projektini.

24. Black Night

Osa kaksneljä? Tämähän on ensimmäinen!
Eikä ole. Teen nämä randomijärjestyksessä. Tämä on teemaa numero kolme (Vuorokausi).

Informaatiota tästä osasta...

Tein tämän oikeastaan ilman minkäänlaista suunnitelmaa, harjoitellakseni viivapiirrosta, turkkia ja taustaa. Kumma kyllä olen ihan tyytyväinen tähän. Tein tätä kaksi-kolme tuntia tai vähän enemmän tai vähemmän, en oikein tiedä koska tein tämän usean päivän aikana eikä se aika nyt niin tärkeä juttunen ole.

Hukan anatomia ei ole mitä parhain ja salamat näyttävät aika omituisilta, mutta minua se ei sinällään haittaa. Kuitenkin, tämä oli ensimmäinen kerta kun väännän salamoita. Turkitus ei ole parasta laatuani, mutta se kelpaa, plus se tosiasia, että pidän silmästä. Olen tosi huono kallioiden piirtämisessä, mutta tässä ne onnistuivat ihan hyvin, mihin olen oikein tyytyväinen. Tämä on kuitenkin harjoitustyö, yhtä suurta harjoitelmaa vain. Oppiminen on kivaa ja tämän tekeminen oli ihkuapihkua.

Sitten pieni salaisuus: Olin aluksi laiska taustan kanssa ja päätin tehdä sinne vaan pilviä oC+:n pilvityökalulla, mutta sitten ajattelin että se olisi tylsää ja tein vähän kallioita. Se näytti edelleen tylsältä, joten lisäsin salamat. Olisin voinut lisätä vielä sateen, mutta oli jo niin myöhä etten jaksanut. Sitten seuraavaan kuvaan.


Entäs laulu? No, se oli Deep Purplen Black Night, ensimmäinen Deep Purolen kipale jonka olen koskaan kuullut. Me likes it.

Black night is not right
I don't feel so bright
I don't care to sit tight

Maybe I'll find on the way down the line
That I'm free, free to be me
Black night is a long way from home

I don't need a dark tree
I don't want a rough sea
I can't feel, I can't see

Maybe I'll find on the way down the line
That I'm free, free to be me
Black night is a long way from home

Black night, black night
I don't need black night
I can't see dark night

En jaksanut ottaa selvää, kuka kirjoitti sanat.

Vähän jännä idea, saanko ottaa?
No, en kai mie sinua voi estääkään jos välttämättä haluat. Kuha et kysymättä viä.

Hip hei, tajusin kurkistaa tänne vasta sitten kun olin jo väsännyt biisihaasteen (joka tosin on levyhaaste, eli merkki siitä, että minulla on nykyään vähän armollisempi alitajunta) tuonne noin.
Mutta kuva on hieno, siinä on salaperäinen, tarttuva tunnelma, jota jää tuijottelemaan pitemmäksikin aikaa. Ja karvoista plussaa, hyvin elävän näköiset!

No, kiitoksia vaan kehuista! Jännä kuulla moisista epäkuolleenoloisista karvoituksen osasista. Kiva että tykkäät niistä. Eikä se mittee, vaikket tajunnutkaan kurkata tähän nurkkaan, levyhaastehan on viereiseltä planeetalta tällaisten hommeleiden kanssa.

Saisikohan Viittaa muuten heittää haasteella? Ajattelin nimittäin ruinata teikää raapustamaan leffaa terveempiä kuvia Mustesydämestä, kun se ikävästi brendanfraseroitunut rahastustekele ei ole vielä sumentanut visioitasi.

Juice is like wine.

Viittaa saa toki heittää haasteella, mutta voi olla että haasteen toteuttamisessa menee aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Viitta on laiska ja saamaton hyypäke, jonka jalka puutuu ja joka kuuntelee Duran Duranin tilulilumusiikkia ja on muutenkin henkisesti epästabiilissa tilassa. No joo, semmonen se on aina.

Voisin vaikka kuvittaa Mustesydäntä vähän, jos ja kun inspiraatio joskus iskee naulalla korvan taakse.