Psykedelisoivat aivomme

Ja turkoosi oli viiskytluku

Helmeilevää on aika
jossa leijumme
iän kaiken,
osa lukien Kirjaa,
joka on täynnä
valheita ja
kateellisten
kettuamista

Kirjassa ei tiedetä,
se on Kaunokirjallinen
teos

jossa ei ole mitään
kaunista

Tuhon teillähän
he kaikki ovat
astelleet,
nähden vierellänsä
valon,

värittömän, mutta
värikkään, jossa on kaikki
maailman värit yhdessä
ja nekin, jotka eivät ole

Elämän tarkoitus ei
lue siellä, sitä ei ole kertonut
kukaan, paitsi valheelliset
lierot

Sillä elämän tarkoitus
on olla
kuin leivänmuru
keittiötasolla tammikuisena
aamuna, kun kukaan
ei ole ehtinyt luututa
sitä pois


Dong. Se voi olla hämärä. Se voi olla valoisakin. Ei ollut muuta tekemistä, väänsin jotain nopeasti ja tuossa moinen väännös. Sitä saa tulkita miten haluaa, en ole itse perehtynyt sen sisältöön niin tarkasti että osaisin sanoa siitä jotakin syvällistä. Enhän minä toki halua pilata ihmisiltä runonväännöksentulkinnan iloa. Hohhh. Tai sitten olen vain laiska. Saatte itse päättää.