Pätkätyöt [päivitetty 12.6]

Jaijaijai (mistä näistä senttejä typeriä huudahdusefektejä oikein tulee?), pätkätarinatopic, jee.

En enää muista, mistä tarkalleen halusin kirjoittaa, mutta tasan 42 sanaa tässä on.
CHE GUEVARAN NÄKÖINEN TYTTÖLAPSI
Kaslamaria istui pöytään, jossa oli tahroja ja kertoi. Minihameistaan, minisioistaan, hiuksistaan, pakkomielteistään, unistaan. Siitä, että se osasi puhua länsi-mjorduaa. Miten se kirjoitti lahjoittamallani kynällä kirjeitä, jotka se heitti lopuksi ikkunasta ulos ja miten se oli synnyttänyt Che Guevaran näköisen tyttölapsen. Arvatkaa kenelle?

Improvisoin. Melkeinpä alitajuista jumalhuttua. Plääh.
JUMALA SEIKKAILEE
Olipa kerran jumala. Kutsukaamme häntä anonymiteetin vuoksi vain ”jumalaksi”, pienellä jiillä. Laiskasti virnistellen tuo jumala istui tietokonepöytänsä ääressä ja seurasi maailman menoa, mikä oli kovin tylsää. Välillä hän veti vivusta, joka aukaisi Taivaan hyvinhoidetut, ruusuköynnösten verhoamat portit ja päästi siivekkäiden, vaaleanpunertavien ponien vetämissä vaunuissa uuden tulokkaan sisään, välillä taas vivusta, joka avasi Helvetin ruostuneet, homeenpeittämät portit ja paiskasi heittituolissa uuden tulokkaan sisään.
Jumala päätti piristää meininkiä hiukan. Hän klikkasi nappia, jossa luki ”Ihaile maailmankaikkeutta” (Aivan ”Luo uusi maailmankaikkeus”-napin vieressä.) Valittavissa oli pandemiaa, metsäpaloja, sarjamurhaajia ja muuta tavallista. Huokaisten hän kouraisi sipsejä sivupöydältä, jolle joku huolimaton enkeli oli ne jättänyt. Hän jatkoi listan selaamista: ruumiistairtautuminen, massahysteria… Tylsää.
Jumala valitsi harvemmin käyttämänsä piristeen. Hän nousi tuolistaan, huikkasi eräälle työharjoitettelijalle, että hoitaisi maailmankaikkeutta sillä aikaa, kun hän kävisi tarkastuskäynnillä.
Jumalten taukohuoneen seinällä oli toinen tietokone. Sinne päähenkilömme suuntasi. Koneeseen saattoi syöttää manuaalisesti, vierailisiko hairahtuneen sielun, kiitosta ansaitsevan hyväntekijän, käännytystä kaipaavan lapsen jne. jne. luona Hän klikkasi kohtaa: ”Torvijäkälämaailma”, joka oli listassa ”NbudgZhiiKomdiiiRuaRuan vankeinhoitoyhdistyksen” ja ”Pasilan” välissä. Laiska vaaleanpunainen valo välähti ja jumala oli hyvien kulkuyhteyksen ansiosta jo perillä. Ah, kuinka hän riemastuikaan! Keskustelufoorumi! Miten paljon käännytettäviä sieluja! Jumala kyhäsi heti tunnuksen. Hänen nimimerkkinsä oli ”ObamaRules!!”, sillä hän ajatteli sen olevan foorumin henkeen sopiva.
Sitten hän kirjoitti viihdyttävän, henkeäsalpaavan tarinan otsikolla: “Taivainen iltapäivä”, joka kertoi enkelien päivälliskutsuista, hakkeroitui hallintapaneeliin ja bannasi kaikki muut foorumilta.
“Aah, täydellistä! “, huokaisi jumala ja lakkasi 42 varpaankynttään.

What happened, sugar?

Oliko täällä jotakin liian idearikasta pienoisten hyyppästen simmukoille?

(Ja miksi pirussa miun pitää kirjoittaa niin helvatan palikasti koko ajan?)

Ei vaan jotain liian houreista ja ideatonta.