Sata sanaa-haaste: Taideteos

Eli tuon Sata sanaa, sata sivua, sata tarinaa-haasteen kantasolu. Tökkivän ja tekotaiteellisen kuuloinen lähinnä siksi, että yritin olla toistamatta yhtään sanaa, jotten joutuisi tonkimaan tätä läpi jahtaamassa kymmeniä "hän"- "ja"- ja "oli"-sanoja. Mutta ei, tässä ei ole yhtään "turhaa" sanaa, joka olisi vain "taiteellistamassa" tekstiä.
Hahmo on Jatlan nykytaiteenmuseon (arvatkaa tarinan tapahtumapaikka!) monitoimilipunmyyjä Karoliina Nova. Etunimi on niin varastettu ettei mitään rajaa.
-
Ehkä absurdia, mutta silti voimallista, punaista, valkoista. Hallitsematonta virtaa läpi aistien. Riemujuhlaa, mieltä raastavaa satunnaisuutta.
Karoliina kuuli äänet, hiljaisen kakofonian. Tappava rytmi. Kuka niin ajatteli? Mitä se tarkoitti?
Huutaminen, loistava ratkaisu. Pelon, piinan ja hulluuden lääke. Hän vaipui uneliaaseen transsiin, tuijotukseen.
Käsi kosketti kylmää seinää. Pelkkää valoa risteilemässä iholla. Paniikkiriemu!
Hengitys kaappasi sammuneet fotonit sisäänsä.
Kylmyys, lämpö, pöly, kaaos.
Liikaa.
Jostain kajahti askelten napse. Juoksu. Mikä hätänä?
Punaisuus katosi kulman taakse, edessä autiot käytävät. Uusi vapaus.
Hissi odotti häntä.
Matka kohti korkeuksia.
Tulevaisuus istui nurkassa hymyillen. Tämän modernin laitteen sydän.
Ylhäällä pimeys räiskähteli. Johdatti muualle.
Seuraava huone oli Aurinko.
Vastakohta.

Pimeyden räiskähteleminen kuulostaa varsin uljaalta tapahtumalta. Tämä on vähän runonomainen tarina, sinällään ihan hyvä juttu se. Jännä muuten olla täällä taas, olin netittömänä jonkin aikaa kun se mokoma ei toiminut. Nyt mölyän täällä Soneeran vönkivän laajakaistan voimalla. Ei tosin vaikuta kovin laajalta täällä korvessa.

Sonera, ah mitä nostalgiaa. Minun (eeeerittäin rakkaalla) naapurillani oli ennen Sonera-lippis joka ikinen päivä ja jotenkin siitä on jäänyt päähän, että Sonera toimii varsin paskasti (kuten kyseinen naapurikin).
Tack tack för din komment.
Olen kummasti ruotsittanut internet-persoonani. Ennen se sentään puhui melkein pääasiassa suomea. No ihan sama. Internetit ja huvipuistot vaativat vähän samanlaisia käyttäytymismalleja. Vaikkei sillä olekaan minkään kanssa ihmeemmin tekemistä.