3x100: Pöly

Tekstin sävy riippuu pitkälti siitä, miten luet sen. Suhteellisen absurdia joka tapauksessa. Ja sama museo.
-
Lattia näytti ihan erilaiselta silloin, kun sillä makasi mahallaan tuijottamassa sängynalusen pölyjä. Sokeritoukka veteli itseään jaloillaan eteenpäin sairaalloisen näköisenä. Melkein toivoi, että se pääsisi tuskistaan - tai siis raivokkaasta elämänmittaisesta pakomatkastaan. Sinne se katosi pölyn sekaan. Joku oli joskus sanonut, että ihmisestä tuli kuoltuaan pölyä. Joku toinen taas oli sanonut, että multaa. Dust to dust, ashes to ashes ja niin edelleen. Muttei sanaakaan mullasta. Kenenköhän ruumiit tuossa sängyn alla lojuivat? Pölyn määrästä päätellen tässä talossa oli tehty aikamoinen joukkomurha ja ruumiit raahattu sängyn alle. Ja lipaston alle. Astiakaapissakin oli pölyä, oliko joku paloiteltu ruumis ängetty sinne piiloon? Hän päätti pesevänsä astiat tästä lähtien huolellisemmin.

Rappukäytäväkin näytti murhamiesten varastolta. Kevyt harmaa pöly oli pesiytynyt nurkkiin. Varsin loogista, ehkä urhi oli ajettu nurkkaan ennen viimeistä hengenvetoaan. Ennen viimeistä pölyvirtaa keuhkoihin. Tupakansavu peitti pölyn tunkkaisen tuoksun, kuoleman tuoksun. Vaikka hän ei polttanut, hän kiskoi yläkertalaisten tupruttelujen jäämiä sisäänsä raivokkaasti, mutta lopetti muistaessaan, miten paljon nuuhkaisut innostivat pölyä nousemaan sijoiltaan, liukumaan keuhkoputkivuoristorataa pitkin rakkuloihin, joista sama pöly imeytyisi hiukkasina vereen, joka imeytyisi - herranjumala - koko elimistöön. Ikkunasta tulvivissa valonsäteissäkin kieppui epätoivoista pölyä. Olivatko nuo uhrit yrittäneet pelasteutua ikkunan kautta?

Kaduillakin oli pölyä. Omanlaistaan, nenään käyvää pölyä, joka sai astmaatikot tutisemaan silkasta pakokauhusta. Hän virnisti ajatukselle, mutta hymy katosi kuin pölytukko imuriin kun lihava varpaaton kyyhkynen ujelsi vahtipaikaltaan päiväkodin katolta. Onneksi päiväkoti puluineen oli kadun toisella puolella. Jos tuo kyyhkynen kuolisi, tulisiko siitä katupölyä? Ehkä juuri siksi katupöly oli erilaista, ehkä se olikin auton alle jääneiden eläinten maallinen hedelmä. Ehkä kaikki lihavat varpaattomat kyyhkyset imeytyisivät tälläkin hetkellä nenän kautta hänen keuhkoihinsa kuin imurin pölypussiin, katupölyn muodossa. Ajatus sai hänen ihonsa kananlihalle. Kanan. Entä jos se olisikin kyyhkynen tai lokki? Ehkä oli parempi tiedostaa tapaus vain kylminä väreinä.
Lehmusten ympäröimällä hiekkakentällä juoksi nuorisoa jalkapallotamineissa. Hiekkapöly nousi kieppuviksi laiskoiksi pyörteiksi pelaajien jalkojen alta. Kenen maalliset jäännökset siinä pölysivät? Tuskin hiekkakenttä noin montaa ihmistä tappaisi. Tai mistä sitä tietää, jalkapallohuligaanit eivät aina niin kovin rauhanomaisia ole.

Hän hymyili pujahtaessaan museon sähköovista sisään. CleanClive-robotti piti huolen pölynpoistosta, se siivosi automaattisesti koko museon, kahtena yönä viikossa. Täällä ei tarvitsisi murehtia kenenkään maallisista jäänteistä.
Ylös, melkein katonrajaan upotettujen ikkunoiden valovirrassa leijui pölyä. Seinien vierillä oli minimaalisia hahtuvia. Portaiden alla nurkassa todellakin oli selkeää, jos ei kunnolla kouriintuntuvaa, niin silminnähtävää pölyä. Hän vilkaisi raivoissaan - vaiko enemminkin kauhuissaan - nurkassa lojuvaa robottia. Valo ei palanut. Hän itse oli sammuttanut robotin edellisenä päivänä. Se oli käynyt hermoille ladellessaan mitä kaikkia bakteereja oli rakennuksesta löytänyt kerran kuussa tehtävällä hygieniatarkastuksellaan. Täällä, taiteen ja jonkinlaisen elitistiviattomuuden keskellä, oli pölyä. Se jos mikä oli epäviatonta. Vai oliko joku heittänyt henkensä luonnollisesti? Kuollut ilman murhamiestä?
Museon johtaja oli ainakin järjettömän lihava ja hänen ohimoissaan pullotti tauotta sykkiviä, pinkeitä laskimosuonia. Otsallakin kiilteli aina kylmännihkeä hiki. Kaikenlisäksi tuo mies oli armottoman säikky ja naukkaili brandya työaikanaan. Mikä kuoleman yhtälö.
Hän henkäisi muistaessaan nuo kaikki ennen niin johtajamaisilta tuntuvat sairauden merkit ja syöksyi hissiin. Sydän hakkasi tiukassa vahvassa, mutta ennen kaikkea tykyttävän nopeassa rytmissä. Hissi oli liian hidas, olkootkin kuinka uutta tekniikkaa med vesiautomaatti ja sisäpuhelin, sekä porvarillinen muovipalmu. Pling, lopultakin. Hän ryntäsi käytävää pitkin johtajan ovella ja koputti. Hiljaista. Sitten kuului raskaita, mutta johtajalle epänormaalin reippaita askelia. Siinä se oli. Pomon leveä, virnuileva naama ja suuri, kivennäisvesipullon sisältävä koura.
"Noh, mitäs neiti Nova sinkoilee näin aikaisin aamulla?" hän kysyi kiiltelevä kuunaama loistaen raivostuttavan elävänä.
"Soita poliisi, kuolleita portaiden alla!"

Sangen riemukas verbaalinen kivennäisvesi. Yhtä piristävän raikas, yhtä paljon nälkäisyyttä aiheuttava ja yhtä jännittävän näköinen. Kyllä, kupliva vissy näyttää minusta jännältä. Kirjoitettu varsin kivasti tämä (vaikkakin uskon, että tämä on kirjoitettu sormin tai ainakin varpain). Etten sanoisi että hieno teksti. Pidän siitä kovin, varsinkin lopusta. Sopivan eloisa lopetus sopivan eloisalle tekstille. Mainiota.

Tack tack. Eloisa lopetus tarkoittaa kai samaa kuin seinään törmääminen, mutta mikäpä sen taiteellisempaa - jos siis aivovaurion aiheuttaminen on taidetta ja taitaahan se olla.

Verbaalinen kivennäisvesi on kyllä näppärä kielikuva.

Tai sitten se oli sarkasmia koko kommentti. Mene ja tiedä. Olen ruvennut taas vähän vainoharhaiseksi. Marvin-efekti.

Ole ihan niin pahis kuin huvittaa. (Ole hyväily alkaa ottaa päähän ja kuulostaa näin taivutettuna epäilyttävältä.)

Niin, minun kommenteistani on paha mennä sanomaan. Tässä tapauksessa turha marvineilu lienee kuitenkin nimenomaan turhaa marvineilua. Hammasharja suupielessä on hankala puhua. Jännä muuten, että joillakin foorumeilla tapaa niin laajaa offailua, että siellä saattaa mennä kolme sivua ihan noin vain aiheen vierestä ilman että ihmiset hoksaavat. Toisilla taas ollaan varsinaisia aihepoliiseja (esimerkiksi Vuotiksessa ollaan, ja tarkkoja vieläpä).

Täällä kaikki on sallittua kunnes se todetaan haitalliseksi. Pelottava ajatus.

Offailu jatkuu uhallakin. Pitää olla vähän pahis niinkuin Tukiaisen Johanna. En halua tietää miten paha lapsi sillä ja Marvinilla olisi. Se olisi jo turhan haitallista.

En enää osaa edes sanoa mitä aion offata. Jääköön tämän pyhän offtopicviestin tarkoitukseksi... 42! Ei vaan Marvinin ja JT:n lapsi.